Juhlapaikkamme koristeluista kattauksiin

Hurja 1300:n kuvan satsi saapui kuvaajaltamme hiukan ennen pääsiäistä, ja nyt niitä on tullut plärättyä jo moneen otteeseen. Mega-upeita! Todellakin suosittelen jokaiselle häidensä budjettia sumpliville, että kuvaajaan kannattaa panostaa. Kuvat ovat ne, mitä häistä jää konkreettisesti. Niistä on iloa vielä pitkiksi ajoiksi niin avioparille kuin myös juhlaa viettäneille vieraille. Musta on ainakin hääjuhlavieraana ollut hauska päästä näkemään hääpäivän kuvia, joten päätimme jakaa myös tuon yli tuhannen kuvan sisältävän gallerian nettilinkin kiitoskorttien mukana meidän juhlavieraille.

Pohdin pitkään sitä, mitä kertoisin ja näyttäisin täällä blogissa ensimmäisenä. Monia tuntuu kiinnostavan varsinkin häiden juhlapaikan koristelu ja ulkonäkö, joten tässä postauksessa kurkataan, miltä meidän navy-valkoinen raitateema+hehkulamppuvalosarjat+soodabaari+liitutaulujutut näytti.

Juhlasali

Juhlasaliin saimme juuri mahdutettua pyöreät 6:n hengen pöydät, neliön muotoisen 8:n hengen pöydän, pitkän perhepöydän ja T-pöydän meille, kaasoille ja bestmaneille puolisoineen. Pitkien pöytien ja lavan väliin jäi hyvä määrä vapaata lattiaa tanssille ja ohjelmanumeroille. Koulun juhlasali oli aivan täydellinen häidemme juhlintaan.

Mutta ei hyvää, jos ei vähän jotain pahaakin. Häitä edeltävänä iltana pöytiä ja tuoleja järjestellessämme huomattiin eräs pikkiriikkinen ongelma. Olimme olettaneet, että pyöreisiin pöytiin mahtuu istumaan kuusi henkilöä, mutta kokeilun jälkeen kuusi tuolia pöydän ympärillä olisi tullut vieraille liian ahtaaksi. Luulin jo, että meidän täytyy alkaa sijoitamaan vieraita uudelleen niin, että pöydissä istuukin vain viisi henkilöä. Ja eniten kauhistuin ajatuksesta, että pöytäjärjestys, jonka olin taiteillut isoon liitutaulukylttiin, pitäisi tehdä ihan kokonaan uusiksi. Onneksi koululla oli isompiakin pyöreitä pöytiä, joiden ympärille kuusi mahtui suht tilavasti, eli mitään muutoksia ei tarvinnutkaan tehdä. Kannattaa siis hyvissä ajoin testata tämäkin asia, eikä olettaa vain (: Välttyy ylimääräisiltä hikipisaroilta ohimolla.

Käytävä


Juhlasalin molemmilta sivuilta pääsi koulun käytävälle, joista toista pidettiin kulkuväylänä ulos ja vessoihin, ja toinen toimi pitopalvelun, pitopöydän, soodabaarin ja juomapöydän puolena. Soodabaari oli menestys, josta kerron lisää toisessa postauksessa.

Kuvista huomaa, että niitä ihania hehkulamppuvalosarjoja olimme ripotelleet ympäri juhlasalia ja käytävää. Näyttääpäs ne näissä kuvissakin ihanilta! Jos havittelet omiin häihin valosarjoja koristeeksi, kannattaa katsoa Paulan Juhlapalvelusta, josta niitä saa vuokrattua hyvällä hinnalla. Muun muassa soodabaaria koristaneet kirjainbannerit ja paperikoristeet sekä soodabaarin mukit ja pillit ovat Juhlahumun valikoimaa. Katsokaa miten upeasti anopin mies oli asetellut paperiviuhkat seinälle. Mun visio toteutui jälleen täydellisesti! (:

Ainiin ja nuo raitaiset kaitaliinat! Kyllä niitä ompelinkin hampaat irvessä (ja muutaman pitkän anoppi onneksi surautti myös). Ne on myytävänä. Kysy lisää: meilaaemilialle@gmail.com.

Iloista viikon jatkoa! PUS!

Kuvat Marko Laukkarinen Photography

Häidemme ohjelmanumerot

Herra ja Rouva Kauhanen aloittivat arki-elämän miltei heti häiden jälkeen. Kulta lähti töihin 16 päiväksi (tulee huomenna vihdoin kotiin takaisin! <3) ja minä olen saanut nauttia äiti-tytär-laatuaikaa koko tämän reilun kaksi viikkoa (: Häistä on riittänyt muisteltavaa, hehkutettavaa ja äimisteltävää tänne asti, ja vielä pidemmällekin varmasti. Kuvaajamme Marko Laukkarinen lähetti muutaman maistiaisen heti häiden jälkeen (käy katsomassa Instagramista @weddingemilia tai @markolaukkarinen), mutta pitää meitä vielä jännityksessä. Kun kuvat tipahtaa sähköpostiluukusta, pääsemme ensin itse fiilistelemään niitä, mutta pakkohan sieltä on jotain tännekin laittaa. Monen monta postausta häiden järjestämisestä ja itse häistä on siis vielä tuloillaan!

Tässä postauksessa haluaisin jo käyttää kuvamateriaalia, mutta tulkoon ne jälkijunassa. On aika kertoa meidän vihkiseremonian ja hääjuhlan ohjelmasta.

Emme halunneet vihkimisen yhteyteen virttä. Mä tykkään kyllä kirkossa käydessä laulaa virsiä, mutta silti sellaisen ottaminen vihkiseremoniaan ei tuntunut meiltä. Olin pyytänyt kaasopalaverissa yhtä kaasoistani laulamaan meille. Onneksi hän suostui, ja ehdotti meille Juha Tapion En mitään en ketään -kappaletta. Ensimmäinen ohjelmanumero oli siis tämä vihkiseremoniassa heti tahtomisten jälkeen kirkossa esitetty kaunis kappale. Mä kuuntelin ystäväni laulua kyynel silmäkulmassa, mutta Kulta kertoi katseleensa ulos kirkon ikkunasta Keskustorille ja lueskelleensa Tampereen Teatterin mainostauluista, mitä esityksiä siellä on tällä hetkellä menossa. Olis kuulemma muuten voinut mies herkistyä liikaa. Onneksi vihkiseremonia kuvattiin GoProlla, joten hänkin pääsee vielä kunnolla kuuntelemaan lauluesityksen.

Kirkosta ulos astuessamme yksi bestmaneista pyysi juhlakansaa kajauttamaan kolminkertaisen "HIIOHOI"-huudon, jonka saattelemana päällemme heitettiin yhteensä 2kg riisiä (ei yhtään yliarvioitu...) Koko Tampere taisi kuulla satapäisen joukon hiiohoit, eikä meitä haitannut yhtään! Tärkeää oli, ettei tarvinnut hipsiä vaivaannuttavassa hiljaisuudessa kirkosta autoon.

Juhla alkoi isäni maljapuheella, jota seurasi Kullan äidin puhe. Anoppini kertoi juhlapaikkamme historiasta, sillä olimmehan vanhassa koulussa, jossa ei tiettävästi ole koskaan aiemmin häitä juhlittu. Tässä kohtaa juhlaa tuli myös ohjeistukset, jotka ovat ehdottomia juhlan onnistumisen kannalta. Kaasot ja bestmanit esittäytyivät, ja juhlavieraille kerrottiin hääkellon sääntö. Kun kello kilisi, kaikkien toivottiin olevan paikalla juhlasalissa. Kello toimi aivan loistavasti, ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille. (ps. meidän kello tulossa myyntiin blogin kirppikselle!) Kellon lisäksi kaasot ohjeistivat vessat, tupakkapaikan ja hääbingon. Olin antanut muitakin ohjeistuksia kaasojen kerrottavaksi, mutta tytöt osasivat lyhentää niitä sopivasti ja jättää osan myöhemmäksi.

Vielä ennen ruokailun alkamista saimme nauttia serkkuni ja hänen miehensä musiikkiesityksestä, joka sisälsi runoutta ja laulua flyygelin, kontrabasson ja viulun säestäminä. Heillä on myös yhtye Tuohikuu, josta pääset lukemaan lisää heidän Facebook-sivuiltaan.

Ruokailun jälkeen Kullan isä piti puheensa ja lahjoitti meille vanhaa kirjallisuutta oman äitinsä ja isoäitinsä peruilta.Tämän puheen jälkeen mulla tulee muistikatko siitä, mitä juhlan aikana tapahtui missäkin järjestyksessä. Kaasoilla oli  koko illan ajan seremoniamestarin tehtävät hyvin hallussa, eikä meidän tarvinnut Kullan kanssa huolehtia mistään. Joten loput ohjelmat sekalaisessa järjestyksessä.

Hääbingo
Meidän bingon ulkonäön ja ohjeet pääset lukemaan täältä. Toimi loistavasti, voittajat löytyivät ja saivat palkinnoksi Fishermans Friend-pussukat. Kaasot pyysivä vieraita kirjoittamaan bingolappujen  taakse sähköpostiosoitteet, joihin lähetämme hääkuvien gallerian linkin, mutta taidammekin laittaa kiitoskorttien yhteyteen.

Häävalssi
Valssia harjoittelimme viikko ennen häitä ja keksimme yhteen kohtaan jopa pienen koreografiankin. Kulta pyöräytti minut kerran käsivartensa alta ja se meni niin hyvin, että heitimme spontaanisti toisenkin perään (: Valssi oli mieletöntä! Siinä oli vain me kaksi, ihan niinkuin kotona olkkarin lattialla oltais pyörähdelty <3

Kakunleikkaus
Kuulemma Kulta vei tämän, mutta mä olen hiukan eri mieltä. Mulla oli Conssit jalassa, eihän se kuulukaan mihinkään kun niillä yrittää polkaista! :D Mummun mansikkakermakakku oli kerrassaan herkullista!

Sukkanauha ja kimpunheitto
Sukkanauha löytyi ja kimppu lensi. Perinteisistä ohjelmista nämä olivat yhdet, jotka haluttiin hääjuhlaamme. Kimpun nappasi aiemmin juhlassa musisoinut serkkuni ja sukkanauha lensi toisen kaasoni miehen käpäliin. Kaason häitä päästäänkin juhlimaan 2017 kesällä. Onnea! <3

Solmutehtävä pöytäkunnittain
Tämä oli mun ja Kullan oma ohjelma, joka liittyi erääseen meille tärkeään solmuun. Kerron siitä omassa postauksessaan kuvien kera (:

Muut puheet
Yllättäviä ja odottamattomia puheita tuli illan aikana eräältä rakkaalta perhetutulta, Kullan siskolta ja hänen mieheltään sekä Kullan bestmaneilta. Puheet liikutti, ja oli ihanaa, että emme tienneet näistä mitään. Enkä minä tiennyt siitä, että myös Kulta oli suunnitellut puheen minulle.

Morsiamen ryöstö
Ryöstö oli yksi toiveistani, mutta hääjuhlan aikana unhodin tyystin, että olin sellaista joskus toivonut. Kaasot koitti jossain vaiheessa iltaa saada mua tanssilattialle, mutta mä olin suustani kiinni jonkun vieraan kanssa, enkä millään olisi malttanut siitä irtautua. Vihdoin tytöt sai mut houkuteltua, muka tanssimaan jotain hyvää biisiä, mutta sitten mut ympäröi kaksi pelottavaa merirosvoa. Pakko oli lähteä niiden mukaan, ja Kulta pääsi suorittamaan tehtäviä.

Salatehtävät
Löysin joskus jostain blogista listan tehtävistä ja lähetin ne heti kaasoille. Valitsimme meidän juhliin sopivimmat, ja kaasot ja bestmanit jakoi niitä illan aikana joillekin. Osa tuli todistettua, osa ei. Mutta hauskoja oli!

Syö naapurin lautaselta
Vie morsian tanssimaan
Vie sulhanen tanssimaan
Kerää letkajenkka ja tanssikaa yhden kappaleen ajan
Havittele itsellesi morsiuskimppua kun se heitetään
Havittele sukkanauhaa kun se heitetään
Hanki itsellesi kravatti tai suostuttele joku vaihtamaan kanssasi kravattia
Varmista, että kaikki ovat kirjoittaneet vieraskirjaan
Selvitä, mitä naisilla on aina/yleensä/nyt käsilaukuissa (esim. yleisin asia, tärkein yms. joko kysymällä/tutkimalla)
Etsi juhlien korkeimmat korot
Vie morsiammelle lasi vettä
Kehu vierustoveriasi
Mene juttelemaan hääparille
Mene tanssimaan käyttäen isoja ja näyttäviä liikkeitä (Tää oli paras! :'D) 
Kirjoita runo hääparille
Huuda kovaa kakunleikkauksen aikana (Hyvä, ettei mummut ja papat saaneet sydäriä, kun eräs vieras huusi :D)
Haasta joku viaras kivi-sakset-paperi peliin, kumpi hakee juomaa lisää

Still-kuvat
Kaasot olivat kehittäneet tämän leikin ja siihen pyydettiin aina tietty joukko ihmisiä esittämään annettua tapahtumaa tai tilannetta. Rekvisiittaa olimme haalineet kirppiskierroksella polttaripäivänä. Ihmiset asettuivat tilanteeseen liikkumattomina ja meidän tuli Kullan kanssa avata tilanne ja kertoa, kuka tekee tai esittää mitäkin. Hurjan hauska. Varsinkin kun Kulta on supliikki mies! Ehkäpä pari kuvaa tulee tästäkin leikistä tänne blogiin (:

DJ
Dj Professori oli nappivalinta! Kiitos Jussi huikeista bileistä ja tanssittavasta musiikista. DJ osasi olla tilanteessa kuin tilanteessa mukana ja lisäisi ohjelmanumeroihin taustalle sopivaa musiikkia. Ihan huipputyyppi. Hänen mukanaan saimme myös diskovalaistuksen, jollaista en olisi osannut edes toivoa. Kuvittelin, että hän tuo mukaan sellaisen pienen valopallon pöydälle pyörimään, mutta ne valot bileytti koko juhlasalin.

Tuntuuko siltä, että ohjelmaa oli aivan liikaa? Nyt kun itse tätä postausta katselen ja luen, niin näyttää siltä, mutta kaikkien näiden ohjelmien ansiosta taisi meidän häät onnistua aivan täydellisesti. Saimme palautetta siitä, ettei ollut tylsää tai odottamisen tuntua, mutta silti oli riittävästi vapaata aikaa seurusteluun, syömiseen yms. Syömisten aikana ohjelmanumeroita ei ollut. Ohjelman kannalta on tärkeää, että seremoniamestarit ovat valppaina ja ajan hermolla. Kaasoilla (ja bestmaneillakin) oli tässä tärkeä homma ja he hoitivat sen kotiin just eikä melkein. Kiitokset heille! <3

Kuva Pia Kauhanen

Onnellinen Rouva K

13.2.2016

Tähän päivään palaisimme vaan uudelleen ja uudelleen. 

Kiitos Marko päivämme ikuistamisesta. 

Ensimmäinen maistiainen oli tämä PAKAHDUTTAVA kuva. Loppuja kuvia odotellessa.

Ja Kulta, rakastan sinua, kiitos kaikesta. Olen onnellinen vaimosi, Rouva K.

PUS!

Hääviikko käynnissä - poimintoja Instasta

Wedding Emilian Instagramissa aktiivisuus on noussut kohisten sitä mukaa, mitä lähemmäs häitä mennään. Tänään käynnistyi meidän hääviikko ja sen kunniaksi kokoan pikaisen kuvakollaasin juurikin tuolta instasta.

Kulta kävi tekemässä reissun Etelä-Helsinkiin a.k.a. Viinarantaan ja nouti muun muassa meidän hääskumpat! Jäillä tai ilman - tää sopii talvihäihin hienosti.

Liitutauluprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että pääsen vihdoin kirjoittelemaan niihin liitutaulutussilla. Juhlapaikalle on tulossa kaksi isoa liitutaulua, joista toinen toimii pöytäkarttana ja toinen menu-kylttinä. Lisäksi liitutauluja on ripoteltu soodabaariin ja pöytiin pöytänumeroille.

Löydettiin Juhlahumun verkkokaupasta ihania yksityiskohtia meille. Raidalliset paperipussit pääsivät riisien kaveriksi, kirjainbannereita näkyy juhlapaikalla eri yhteyksissä ja hääauton takaikkunassa. Mitähän muuta kivaa sieltä löytyi? Siitä myöhemmin (:

Eilen reenattiin valssia.

Ja keksittiin meille oma HÄÄshtäg! Mitä tää viikko tuokaan vielä tullessaan. Hyvällä mallilla kaikki. Lauantaita odotellessa!

PUS!

Polttarit - kaupungilla

Aamupäivän brunssin ja laittautumisten jälkeen lähdettiin kaupungille. Mun kaulaan oli ripustettu suuri kyltti, jossa luki "21 tapaa olla pilaamatta avioliittoa". Tarkoituksena oli kysellä kaupungilla vastaantulevilta ihmisiltä neuvoja, ja 21 ihmistä tuli kohtaamaan mut - tahtoi tai ei. Samana päivänä Tampereella oli käynnissä mielenilmaus liittyen turvapaikanhakijoihin/maahanmuuttajiin ja poliiseja pörräsi koko ajan jossain näköetäisyydellä. Meitäkin vilkaistiin hieman sillä silmällä, ja tajuttiin jossain kohtaa, että ei ihme, sillä mun kyltin väritys oli sattumalta hyvinkin patrioottinen sini-valkoinen. Ehkä porukka tajus siitä mun merimieslakista, ettei oltu mielenilmaus-sakkia kuitenkaan :D

Käveltiin hyvää vauhtia kohti tuttuja kulmia, sinne päin, missä Kullan äiti asuu. Tytöt kysyi arvaanko, mihin ollaan menossa ja mä ajattelin ihan oikeasti, että no anopille tietenkin. Olin kuitenkin väärässä, sillä me pysähdyttiin Bonuskirppiksen edessä. Sain seuraavat ohjeet:

Ajattelin, että mulla kestäis vaikka kuinka kauan löytää kaikki pyydetyt asiat, mutta selvisin haasteesta viidessä minuutissa. Yleensä kaupoilla ollessani vatvon, aikailen ja mietin, enkä osaa tehdä päätöksiä nopeasti. Nyt päätin, etten mieti liikoja ja nappaan mukaan esineitä, jotka vaan jostain syystä kolahtaa, ja mahtuu budjettiin. Tavaraa alkoi löytyä jo vähän liikaakin, mutta budjetista jäi silti yli! Kaasoilla on löytämilleni tavaroille joku ajatus häihin, joten innolla odotetaan, mitä niillä juhlassa puuhataan. Niistä blogissakin siis myöhemmin lisää (:

Kirppiksen jälkeen kaupungilla kiertely jatkui, sillä mulla oli vielä mooooonta avioliittoneuvoa kysymättä. Pian vastaan käveli kukas muukaan kun "Mää lähen ny Tampereelle"-Simo Frangen, jolta tottakai oli myös kysyttävä. Vastaukseksi sain erittäin Alivaltiosihteerimäisen vastauksen: Ole hyvä.

Kaikki loputkin neuvot kerättyäni mun silmät sidottiin ja mut ohjattiin jostain ovesta sisään. Käsikynkässä laskettiin parit rappuset ja riisuttiin kengät. Tunsin mun jalkojen alla pehmeän maton, kun käveltiin ilmeisesti jotain käytävää eteenpäin. Piti varoa vastaantulevia ihmisiä. Sitten pydähdyttiin ja sain taas vastata kysymykseen "missähän me nyt ollaan?". Ehdotin, että varmaan jossain joogastudiolla. Ja millä säkällä olin oikeassa? :D Oltiin Om Yoga-koululla ja meitä odotti oma joogaohjaaja ja YogaGroove-tunti. Osui mun kohdalla ihan nappiin, sillä pikkuvauvan kanssa touhuaminen ja imettäminen on tän kuluneen 8 kuukauden aikana saanut paikat aika jumiin. Venyttelyä tarvis tehdä ihan päivittäin, sen huomasin joogan jälkeen.

Joogan jälkeen olo oli rento, vaikka mua jännittikin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hajaannuttiin niin, että vain kaasot, minä ja mun pikkusisko jatkettiin autolla kaupungilla, ja muut lähti eri suuntaan yhdessä. Koska Niina-kaaso oli hölösuu jo aamulla, mä tiesin, että polttariporukka lähti valmiiksi mökille. Mut taas vietiin jälleen kerran silmät sidottuna johonkin rappukäytävään ja hissin kautta johonkin asuntoon. Polttari-ohjeistuksessa oli lukenut, että mun pitää pitää hyvää huolta kynsistäni. En ollut siinä onnistunut kovin hyvin (vauva-arki on välillä stressaavaa :D), joten olin aika onnellinen  kun mulle selvis, että saan rakennekynnet. Siinä vierähti hetken aikaa mukavasti skumppaa juoden ja kaasojen kirjeitä kuunnellen. Kynsien tekijä osasi hommansa hyvin ja sain kauniit kynnet ranskalaisella manikyyrillä (lopullisesta tuloksesta ei otettu kuvaa, alla olevassa kuvassa kynnet geeliä vaille valmiit).

Päivä oli kynsien laittamisen aikana ehtinyt jo hämärtyä, mutta polttariohjelma jatkui vielä. Hypättiin autoon ja ajettiin mökille Kyröskoskelle. Mökki-osuuden aikana tapahtui niin paljon kaikkea, että se vaatii ihan oman postauksensa. Ja tässä pieni teaseri seuraavaan polttaripostaukseen: taidan olla ainoa polttarisankaritar, jonka polttareissa oma isä on mukana :D

PUS!

Polttarit - alkuosa

I didn't quite make it to the LMD...

Lauantai 23.1. piti olla pyhitetty häätapahtuma Love Me Do:lle, mutta kaasot yhdessä polttariseurueen kesken olivatkin jo aikaa sitten päättäneet järjestää mun polttarit samalle päivälle. Häätapahtumaankin oisin mielelläni lähtenyt, mutta siellä poppoo varmaan ymmärtää, ettei tätä hääbloggaajaa oikeastaan yhtään harmittanut, ettei suuntaa otetukaan pääkaupunkiseutua kohden. #koskapolttarit !!!

Oltiin Essin kanssa sovittu, että se hakee mua kymmenen aikaan, mutta ovikello soikin jo ysiltä. Mä ehkä vähän aavistin jotain tässä vaiheessa. Oven takaa löytyi kyllä Essi, mutta myös toinen kaasoni Niina, jonka olisi pitänyt tulla bussilla Helsinkiin ja me oltaisiin tavattu tapahtumassa. #hyväkoijaus

Tytöt tarkisti mun pakkaamat kamat, heivasi puolet niistä menemään ja pakkasi melkein kaiken uudelleen. Hmm. Mulle puettiin omaan tyyliini soveltuvasti raitapaita, pantiin kapteeninlakki päähän ja olan yli menevä liina, josta kävi viimeistään ilmi, että kenen vaimoksi sitä ollaan alkamassa. #merimiehenvaimo

Kulta ja vauva jäivät kotiin ja me hypättiin Niinan autoon, joka oli näppärästi parkeerattu mahdollisimman kauas meidän pihasta, etten vaan näkisi. Siinä vaiheessa jo tiesinkin ensimmäisen kohteemme. #koskaniinaonhölösuu

Siskoni, eli kolmannen kaasoni luona Tampereella meitä odotti mahtava brunssi (skumppaa, piiraita, salaatteja, juustokakkua, kahvia, teetä) ja iso sakki ystäviäni eli loput polttariseurueesta. Kaikilla oli yllään raitapaita ja hiuksissa navy-valkoinen soma rusetti. Hyvä, että maltoin syödä tai juoda taaskaan mitään, sillä olin niin innoissani kaikista ja kaikesta. Ja siitä, etten tiennyt, mitä päivä pitää sisällään. Sain ensimmäiseksi tehtäväksi kertoa kaikille hieman jokaisesta paikalla olevasta. Sen jälkeen "luottokampaajani" Kata laittoi mulle meikin ja kiharsi hiukset. Samalla hän ja muutama muu lukivat mulle osoitetut kirjeet. #päivänekatkyyneleet

Huulipuna huulilla mä tunsin itseni maailman kauneimmaksi naiseksi. Meikkausta ja kampausta olin toivonutkin (ks. tämä postaus), joten pisteet kotiin kaasoille ja polttariseurueelle! Ryhmäkuva napattiin vielä ennen kun lähdettiin touhuaan kaupungille. #rakastanteitä

Tytöt iski lakin päälle vielä GoPro-kameran, joka laitettiin kuvaamaan välillä. Jännää päästä näkeen, mitä kaikkea videolta löytyy päivän ja illan ajalta! Pienen vinkin saa postauksen ensimmäisestä kuvasta.

#jatkoaseuraa PUS!

TJ29

Lähenee, lähenee. Kun aloin kirjoittaa blogia, tuntui siltä, että meidän häihin on ihan järkyttävän kauan aikaa, mutta yhtäkkiä ne onkin jo alle kuukauden päässä! How did this happen??

Monet kyselee, onko jo kauhea häästressi. Vastaan jokaiselle, että ei ole. Vielä. Veikkaan, että stressi tulee päivää ennen, kun juhlapaikalla huomataan, miten paljon siellä on hommaa. Juhlasalissa on 200 tuolia valmiina, mutta puolet niistä kannetaan pois. Lisäksi saliin tuodaan läheisistä luokista lisää pöytiä. Sitten pitopalvelu liinoittaa pöydät, ja me pistämme omat liinat ja koristeet esille. Lisäksi laitetaan kuntoon soodabaari, lahjapöytä, pitopöytä, vessat ja lastenhoitoluokka (vauvalliset vieraat toki huomioidaan, kun meillä on omakin :D). Juhlasalin koristelu koostuu hehkulamppusarjojen ja muiden valaistusratkaisujen organisoimisesta paikoilleen. Onneksi meitä on perjantaina monta tekijää. Etunsa silläkin, että on kolme kaasoa ja neljä bestmania sekä heidän puolisonsa, mikäli pääsevät apuihin. Plus vielä sisarukset <3

Koitan miettiä, mitä olisi fiksuinta tehdä seuraavaksi. Kaitaliinojen ompelu on aloitettu, mutta suurin osa on vielä tekemättä. Myös pöytäkoristeeksi tulevat paperinarupallot on vähän vaiheessa. Haluaisin myös askarrella tähtisadetikuille jonkinlaiset kiinnitystaustat, mutta mietin, onko se ehkä kuitenkin turhaa. Hää-auton perään kiinnitettävät purkit taas ovat itsestäänselvyys, joten nyt pikapikaa hernaripurkkeja tyhjentämään! :D Harmi, kun pilttipurkit ei käy, sillä niitä meillä kertyy.

Näiden 29:n päivän sisään mahtuu hääkoristejärjestelyiden lisäksi myös itsestään huolehtimista. Joulun jälkeen jätin maitotuotteet vähemmälle käytölle, aloin juoda vettä säännöllisesti ja enemmän sekä aloitin kotikahvakuulatreenin. Kulta ei ole hetkeen syönyt leipää vaan on vaihtanut ne hedelmiin ja smoothieen. Samaa kokeilen mäkin, mutta en ehkä pysty olemaan niin kurinalainen. Lisäksi Kulta tekee vielä Foreverin C9-ohjelman, joka puhdistaa elimistöä, parantaa aineenvaihduntaa, voi jopa pudottaa muutaman kilon sekä karistaa senttejä. Itsekin sen tekisin, mutten imetyksen takia voi. Ohjelma poistaa kuonaa kehosta sillä tahdilla, että se menisi myös maidon kautta vauvalle.

Todellinen valmistautuminen hääpäivään on siis käynnistynyt! Kuulutukset mennään kuuntelemaan 24.1. ja kirkkoharjoituskin on viikko ennen häitä. Ja onnellisena katselen lumipyryä ja pakkaslukemia. Valkoiset häät <3

Miten muilla tammi-helmikuun morsiamilla? Joko on paniikki päällä vai otetaanko vaan ihan lunkisti? (:

Wedding Emilia on ehdolla Vuoden Hääblogiksi 2016. Voittajat kolmessa kategoriassa julkistetaan Love Me Do-häätapahtumassa 23.1. Helsingin Kaapelitehtaalla. Omia hääblogisuosikkejasi pääset äänestämään täällä. Muista, että oman äänen voi antaa kerran/IP-osoite joka päivä 6.12.-16.1. välisenä aikana.