Polttarit - kaupungilla

Aamupäivän brunssin ja laittautumisten jälkeen lähdettiin kaupungille. Mun kaulaan oli ripustettu suuri kyltti, jossa luki "21 tapaa olla pilaamatta avioliittoa". Tarkoituksena oli kysellä kaupungilla vastaantulevilta ihmisiltä neuvoja, ja 21 ihmistä tuli kohtaamaan mut - tahtoi tai ei. Samana päivänä Tampereella oli käynnissä mielenilmaus liittyen turvapaikanhakijoihin/maahanmuuttajiin ja poliiseja pörräsi koko ajan jossain näköetäisyydellä. Meitäkin vilkaistiin hieman sillä silmällä, ja tajuttiin jossain kohtaa, että ei ihme, sillä mun kyltin väritys oli sattumalta hyvinkin patrioottinen sini-valkoinen. Ehkä porukka tajus siitä mun merimieslakista, ettei oltu mielenilmaus-sakkia kuitenkaan :D

Käveltiin hyvää vauhtia kohti tuttuja kulmia, sinne päin, missä Kullan äiti asuu. Tytöt kysyi arvaanko, mihin ollaan menossa ja mä ajattelin ihan oikeasti, että no anopille tietenkin. Olin kuitenkin väärässä, sillä me pysähdyttiin Bonuskirppiksen edessä. Sain seuraavat ohjeet:

Ajattelin, että mulla kestäis vaikka kuinka kauan löytää kaikki pyydetyt asiat, mutta selvisin haasteesta viidessä minuutissa. Yleensä kaupoilla ollessani vatvon, aikailen ja mietin, enkä osaa tehdä päätöksiä nopeasti. Nyt päätin, etten mieti liikoja ja nappaan mukaan esineitä, jotka vaan jostain syystä kolahtaa, ja mahtuu budjettiin. Tavaraa alkoi löytyä jo vähän liikaakin, mutta budjetista jäi silti yli! Kaasoilla on löytämilleni tavaroille joku ajatus häihin, joten innolla odotetaan, mitä niillä juhlassa puuhataan. Niistä blogissakin siis myöhemmin lisää (:

Kirppiksen jälkeen kaupungilla kiertely jatkui, sillä mulla oli vielä mooooonta avioliittoneuvoa kysymättä. Pian vastaan käveli kukas muukaan kun "Mää lähen ny Tampereelle"-Simo Frangen, jolta tottakai oli myös kysyttävä. Vastaukseksi sain erittäin Alivaltiosihteerimäisen vastauksen: Ole hyvä.

Kaikki loputkin neuvot kerättyäni mun silmät sidottiin ja mut ohjattiin jostain ovesta sisään. Käsikynkässä laskettiin parit rappuset ja riisuttiin kengät. Tunsin mun jalkojen alla pehmeän maton, kun käveltiin ilmeisesti jotain käytävää eteenpäin. Piti varoa vastaantulevia ihmisiä. Sitten pydähdyttiin ja sain taas vastata kysymykseen "missähän me nyt ollaan?". Ehdotin, että varmaan jossain joogastudiolla. Ja millä säkällä olin oikeassa? :D Oltiin Om Yoga-koululla ja meitä odotti oma joogaohjaaja ja YogaGroove-tunti. Osui mun kohdalla ihan nappiin, sillä pikkuvauvan kanssa touhuaminen ja imettäminen on tän kuluneen 8 kuukauden aikana saanut paikat aika jumiin. Venyttelyä tarvis tehdä ihan päivittäin, sen huomasin joogan jälkeen.

Joogan jälkeen olo oli rento, vaikka mua jännittikin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hajaannuttiin niin, että vain kaasot, minä ja mun pikkusisko jatkettiin autolla kaupungilla, ja muut lähti eri suuntaan yhdessä. Koska Niina-kaaso oli hölösuu jo aamulla, mä tiesin, että polttariporukka lähti valmiiksi mökille. Mut taas vietiin jälleen kerran silmät sidottuna johonkin rappukäytävään ja hissin kautta johonkin asuntoon. Polttari-ohjeistuksessa oli lukenut, että mun pitää pitää hyvää huolta kynsistäni. En ollut siinä onnistunut kovin hyvin (vauva-arki on välillä stressaavaa :D), joten olin aika onnellinen  kun mulle selvis, että saan rakennekynnet. Siinä vierähti hetken aikaa mukavasti skumppaa juoden ja kaasojen kirjeitä kuunnellen. Kynsien tekijä osasi hommansa hyvin ja sain kauniit kynnet ranskalaisella manikyyrillä (lopullisesta tuloksesta ei otettu kuvaa, alla olevassa kuvassa kynnet geeliä vaille valmiit).

Päivä oli kynsien laittamisen aikana ehtinyt jo hämärtyä, mutta polttariohjelma jatkui vielä. Hypättiin autoon ja ajettiin mökille Kyröskoskelle. Mökki-osuuden aikana tapahtui niin paljon kaikkea, että se vaatii ihan oman postauksensa. Ja tässä pieni teaseri seuraavaan polttaripostaukseen: taidan olla ainoa polttarisankaritar, jonka polttareissa oma isä on mukana :D

PUS!